Urheilijalle treenitauko voi olla synkkää aikaa. Mielessä leiskuaa lannistava tunne: tässäkö tää oli? Valmentajana olen huomannut, että jo parin päivän ennalta suunnittelematon lepo saa urheilijan ämpyilemään eikä kehotukset “mene vaikka leffaan kun kerrankin on vapaata” juurikaan auta.
Oheiset ajatukset ovat toivottavasti vinkkinä urheilijalle mutta myös pohdittu valmentajan näkökulmasta.
- Hyväksyminen
Vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Joka ei niitä kohtaa, elänee pumpulissa. Tai tynnyrissä. Kun polvi menee rikki tai päässä vinkkaa vähän enemmän kuin normaalisti (?) niin jatkon kannalta ei ole yhdentekevää miten tilanteeseen asennoituu.
Muistan hyvän esimerkin valmentajaopintojen luennolta: jos ulkona sataa niin auttaako ikkunasta huutaminen sateen loppumiseen?
Saattaa toki omaan oloon auttaa hetkellisesti, joten mene toki metsään huutamaan jos siltä tuntuu!
Ei kuitenkaan riitä, että itse hyväksyy. Myös perheen pitää hyväksyä. Lähipiiri on todennäköisesti jo tottunut siihen, että urheilusi vie aikaa. Tai että olet paikalla mutta et läsnä kun tärkeät kisat on tulossa. Selvää on, että perheelle on taas yksi rasti nieltävänä siinä mikäli kiukuttelet kotona kun et voi mennä salille tai lenkille. Puhukaa yhdessä auki mitä hyväksyminen kellekin tarkoittaa.
- Tavoitteen uudelleen asettaminen – ja sen hyväksyminen
Mieti millä tavoin tilanne vaikuttaa tuleviin tavoitteisiin. Onko esim. vamman suuruus niin iso, että pitää asettaa täysin uudet tavoitteet, jotta ylipäätään jää tavoiteltavaa? Kun olet jo edes osittain hyväksynyt vaikkapa treenitauon, on heti positiivisempi tunne alkaa miettimään mitä puolen vuoden päästä tapahtuu. Tämä pohdinta tukee myös fyysistä kuntoutumista. Voi jättää taakseen sen, että nurin menin, jalka on poikki ja se siitä. Tieto siitä, että tähtää tiettyyn kisaan tai takakyykkyyn tiettynä päivänä, rauhoittaa. Voimat voi valjastaa tulevaan.
Pyydä keskusteluapua siinä vaiheessa jos tuntuu, että on ylitsepääsemätöntä unohtaa kuluvan vuoden MM- kisat ja tähdätä vasta seuraaviin. Muuten et pääse potentiaalisen kuntoutumisen vauhtiin.
- Rauhoittuminen
Itkupotkuraivareilla on paikkansa mutta niiden jälkeen on syytä rauhoittua. Ei siis raivareita joka päivä. Kerran viikossa on ok. Ja sitten ne jäävätkin jo pois. Jos olet jo hyväksynyt että kuntoutuminen muutti asioita niin rauhoittuminen tulee itsestään. Alkaa tulla tunne, että kohta näytän kaikille! Jos olet saanut hyvän apujoukon ympärillesi, se vielä vahvistaa tunnetta: olen loukkaantumisesta huolimatta vahva ja etenen päivä kerrallaan kohti uutta tavoitetta, varmasti ja rauhassa.
- Laadi päiväsuunnitelma
Olet treenien osalta tehnyt tiettyä päivärutiinia viikon mittaan jo muutenkin. Tilanne saattaa muuttua nyt hieman. Jos olet kotona päivät pitkät ja ehkä vielä pohdit ettet “saa tehdä enää ikinä mitään” niin kellota ainakin aamupäivä. Päätä, että lähdet kenkkaamaan kyynärsauvojen kanssa klo 10 ja tulet sisälle vasta puolen tunnin päästä. Oli ulkoilu sitten haahuilua tai rauhallista kävelyopettelua. Tai laita herätys soimaan varttia aikaisemmin ja meditoi ennen töihinlähtöä viiden minuutin ajan. Tai tee tämä töiden jälkeen.
Olet melko varmasti saanut jumppaohjeet, noudata niitä orjallisesti. Nilkan kuntoutustreenien kohdalla ei kuunnella kehoa, jotta tarvitseeko sittenkin lepopäivän. Fyysiset kuntoutusjumpat tehdään sillä käsi nousee vaikka itkettäisikin.
Syö säännöllisesti ja syö hyvin, jotta kehosi saa sen mitä tarvitsee parantuakseen.
- Jälkipuinti valmentajan kanssa
Miksi näin kävi? Mitä teimme koska nyt olemme tässä tilanteessa? Puhukaa ja puhukaa. Urheilijan vastuulla on kertoa kun treeni sattuu tai kipu ei mene levolla pois. Valmentaja ei voi tietää kaikkea mitä urheilijan päässä tapahtuu vaikka aavistuksia saattaa ollakin. Mutta ne voivat olla vääriä. Valmentaja on saattanut tulkita, että kipu on lievää, kotiasiat on kunnossa tai työt jatkuvat. Voi olla, ettet ole koskaan oikeasti ilmaissut tunteitasi saatikka puhunut niistä. Jotta kehityt urheilijana, ja ennen kaikkea ihmisenä, nyt pitää opetella. Jos koet ettei valmentajan kanssa heti uskalla niin puhu ensin vaikka puolisolle ja pyydä häneltä rohkaisua.
Käykää läpi mitä on tapahtunut ja miten tavoitteet asetetaan uudelleen. Tai jos näkemykset tapahtuneesta ja tulevasta poikkeavat liian paljon, antakaa toisillenne mahdollisuus yhteistyön loppumiseen. Käsittelemättömät asiat tulevat aina vastaan. Ennemmin tai myöhemmin ja mitä kummallisimmissa yhteyksissä.
- Malta
Tanja Poutiainen-Rinne kertoi eräässä haastattelussa omasta Comeback Centeristään ja sanoi suunilleen näillä sanoilla, että “älä tule takaisin pian, tule vahvana.”.
Kuntoutusjumpat tehdään mutta ei muuta ennenkuin saat siihen luvan. Ei ole tarkoitus, että palaudut seuraavaksi ylikunnosta. Kuka tahansa voi hyppiä toisella jalalla kun toinen on kipsissä. Miksi tekisit niin? Ehkä siksi ettet ole hyväksynyt tilannettasi?
Tietenkin on tarpeen treenata niitä asioita kehossa mitä pystyy. Kohtuudella. Ja tosiaan niin, että valmentajasikin sen tietää ja sitten kun esim. ortopediltä on saatu lupa. Kuntoutuminen on kokonaisvaltainen asia ihmisessä. Kunnioita sitä!
Voi myös olla, että paikat eivät ole kestäneet koska olet ollut alipalautuneena. Ehkä jo pidempään. Tämänkin vuoksi teidän pitää valmentajan kanssa puhua asiat halki. Jos valmentajaa ei ole niin pyydä ulkopuolista, mielellään ammattilaista, katsomaan millaista harjoittelua olet tehnyt. Tarkastelkaa sitä kriittisesti. Jos harjoituspäiväkirjaa ei ole niin mieti miten paljon olet levännyt. Jos treenisuunnitelmaa ei ole ollutkaan niin hanki hyvä ihminen joku joka sen sinulle tekee. Ammattilainen.
Jotta kehityt, sinun pitää levätä. Jos et lepää, heität hukkaan kaiken työn. Sekä omasi että valmentajasi.
- Opettele jotain uutta
Onko jokin mikä on aina kiinnostanut muttei ole ollut aikaa? Jos sitä nyt on kun olet treenitauolla tai päiviin on tullut muutoksia niin käytä tämä tilanne hyödyksi. Maltilla! Urheilun ulkopuolinen ajattelu on hyväksi. Ei kannata elää pelkälle urheilulle. Kaikki se mitä siihen tuot muualta, todennäköisesti vahvistaa sinua juuri urheilijana. Lukeminen ainakin kannattaa aina!
- Nauti. Anna aikaa.
Kyllä. Kuntoutumisesta voi nauttia. Omalla kohdallani kuntoutuminen lonkan tekonivelleikkauksesta on ollut mitä parhainta aikaa. Kehoon ja sen toimintaan tutustuminen ei tee huonoa kellekään. On todella mielenkiintoista huomata miten lihakset oppivat jälleen toimimaan ja yllätysparantumisia tulee yllättäenkin. Huomasin muun muassa kerran, että voin nostaa selinmakuulla jalkoja suorina ylös ja laskea alas. Noin vaan. Ihan niinkuin ihmisen kuuluukin. Kun vielä kerrot huomioitasi valmentajallesi ja keulit perheellesi ja ystävillesi, olet ottanut ison harppauksen kohti parantumista. Onnistumisten jakaminen tuo voittamatonta tunnetta.
Nauti siitä, että kehosi tervehtyy. Mielesi kohenee. Opit tekemään asioita, jotka eivät olleet mahdollisia vielä äsken. Et ehkä kuukausi sitten jaksanut vielä nousta sängystä ylös mutta nyt haluat tehdä sen. Tunnista, kun et vielä halua ottaa hyppyaskelta mutta kun haluat niin tee se riemulla. Sillä silloin olet saanut suurimmalta opettajaltasi luvan – omalta keholtasi.