Mitä mitä, missäs nyt mennään?

Laitan muitten urheilut itsessäni tauolle.

Samalla on syytä ottaa myös välimatkaa kahvakuulaurheiluun. Seuratoimintaan, lajitoimintaan, kaikkeen mikä liittyy lajiin.

Paitsi ehkä omaan treeniin.

Syksyn mittaan tuntemus konkretisoitui – väsymys somekanavien paskojen nostovideoiden myötä jäi vellomaan yhä enemmän omaan päähän. Havahtuminen siihen, että mitä tässä lajissa on oikeasti tapahtunut kaikkien vuosien aikana ja missä ollaan nyt. Ristiriidassa siihen, että oma valmennustyö on todella nautittavaa ja asia mitä mieluiten tekisin työkseni mkäli se olisi mahdollista.

Kun tulee tunne siitä, että elää samoja hetkiä ja nettikeskusteluja yhtä uudelleen ja uudelleen, kykenemättä kuitenkaan vaikuttamaan näihin tilanteisiin, on syytä kääntää katse asioihin, joihin voi vaikuttaa. Ihmisen pitää tehdä asioita, joista saa enemmän iloa kuin jotain mikä vetää otsaa kurttuun. Vaikka se ilo olisi kovankin työn takia.

Mahtavinta on se, että koska en ole päässyt katkeroitumaan, niin voin jättää täysin avoimeksi sen mitä tulevaisuudessa kahvakuulaurheilun parissa haluan tehdä ja millä intensiteetillä. Ei ole ovia mitä tarvitsee paiskoa tai vaihtaa askelia kävelyllä kadun toiselle puolelle. Voin myös päättää haluanko itse urheilla tai haluanko mitään urheilua elämääni. Riittääkö valtamedian urheilulähetykset tyydyttämään kilpailuvietin mikä kytee mummoksi asti vai alanko treenata itse kun siihen viimein on kunnolla aikaa?

Tajusin nimittäin, että olen lähes koko oman kahvakuulaurheilutoiminnan ajan miettinyt joka viikko jollekin nostajalle ohjelmaa. Joka viikko. Kuutisen vuotta kai? Yhdestä kymmeneen kuntoilijaa tai urheilijaa on pörrännyt elämässäni yötä päivää. En ole pitänyt lomaa. Tai jos olen pitänyt, en kuitenkaan muista että olisin, niin olen silti miettinyt kuinka seuraavat pari vuotta kukakin valmennettava tekee missäkin vaiheessa.

Tämä kaikki on ihanaa. Ehdottomasti ihanaa.

Mutta myös uuvuttavaa.

Ja nyt jo kaipaan sitä.

Matka omaan itseen jatkuu ikuisesti jos niin haluaa. Todellakin haluan. Toivottavasti tekin haluatte ja teette valintoja elämässänne sen mukaan.

Vuosi 2019 olkoon kaikille hieno. Minulla se alkaa kuvan tyypin kanssa.