Miksi pitää opetella perusnostamista?

 

Muutama viikko sitten Minna otti yhteyttä ja asiana tietenkin kahvakuulalla nostaminen. Alettiin siitä sitten yhteistyöhön ja kerron vähän, mitä ensimmäisessä valmennustapaamisessa teimme. Vähän siksi, että kaikki asia nyt vaan ei mahdu yhteen tekstiin.

********

Minna otti minulta yksityistunnin liiton Kahvakuulaohjaajan kertauspäivän yhteydessä viime syksynä. Molemmille jäi tuolloin “nälkää”, sillä tunnin aikana ei päästy kuin pieneen alkuun siitä, mitä nostaminen Minnan kohdalla voisi tarkoittaa.

Minna itse oli asettanut SM-kisoihin tavoitteekseen nostaa yhden käden rinnalleveto+työnnön 20 kilon kuulalla. Pyysin heti alkuunsa testivideon häneltä, jotta pääsisin kartalle tekniikasta, kun hän nostaa väsyneenä. Muistin toki syksyltä, että tekniikka oli melko metsässä mutta piti päästä miettimään, onko kyseinen tavoite edes realistinen tällä hetkellä. Videolla oli nähtävissä se mitä arvelinkin: vaikka Minna nosti täyden 10 minuuttia, näkemäni suoritus oli nostotekniikaltaan karmaisevaa. Karmaisevaa mm. sen takia, että mm. räkkiasennosta työntöön lähtiessä alaselkä oli lähes lattiansuuntaisesti taaksepäin, jolloin paine välilevyissä tuolla kilo- ja toistomäärillä on liikaa. Kahvakuulaa voi nostaa turvallisesti, joten miksi tehdä nostamisesta vaikeampaa kuin se on. 

Koska Minnan nostamisessa on paljon muutettavia asioita, asiat on pidettävä yksinkertaisena. Kolmen viikon päästä SM-kisoissa hänellä ei voi olla uusi tekniikka opeteltuna. Uuden opettelemisessa menee pitkään ja tavoitteet jonkinlaiseen menestymiseen on asetettava vasta pitkälle seuraavaan vuoteen. Minna ei ole ammattiurheilija, joten urheilutreeni tapahtuu muun elämän ohessa.

Kaiken ongelman ydin Minnan työntötekniikassa, tempauksessa ja rinnallevedossa on luonnostaan liikkuva lantio, joka on vauhdikkaampi kuin Elviksellä aikanaan. On tullut mieleen, että luoko kuulan heiluriliike ilmiön, jossa ihminen ajautuu estottomaan tilaan ja sitä on kiva vielä korostaa ylimääräisellä lantiotyöskentelyllä? Tarkoituksenmukaista on nostaa kahvakuulaa ylöspäin jaloilla. Ja-loil-la. Mutta ei, aina tulee ilmaveivi jostain ja pilaa kaiken. Päätin, etten anna Minnalle ajatuksellisesti mahdollisuutta käyttää lantiota yhtään missään nostovaiheessa, sillä nyt päähän pitää saada ajatus taakan nostamisesta ylöspäin. Työnnössähän tulee pieni ja hallittu lantion nosto mutta koska se tässä tapauksessa ei ole hallinnassa niin sitä ei ajatella. Myöhemmin, kun Minna oppii hallitsemaan kehoaan niin voimme palata työnnössä lantion käyttöön ja sen hienosäätöön.

Lähdimme liikkeelle räkkiasennosta. Hyvä räkkiasento on helpointa löytää, mikäli naisena omistaa pitkät kyynärvarret ja pienet tissit. Monella valmennettavallani, Minnalla mukaan lukien, on nämä kadehdittavat ominaisuudet, jolloin räkin asennon etsiminen helpottuu huomattavasti. Mikäli nostaja ei saa räkkiä toimimaan niin, että kuula/kuulat pysyy sylissä vaivattomasti, aletaan etsiä sijaistoimintoja, usein tahattomasti. Yleensä se tapahtuu juuri selän kustannuksella. Räkkiasento on myös lähtöalusta työntöön. Jos alusta ei ole kunnossa, työnnöstä tulee useimmiten joko vetelä puolikyykky niiauksella tai ylinopea vauhtipunnerrus, jossa allemenoa huijataan sekä itselle että tuomareille heittämällä jalat taakse suoriksi, vaikkei kuula nouse suorilla käsivarsilla silminnähden yhtään. Minnan allemeno on tuo hitaampi versio: ensin lantio täysillä eteen koska reidet ja peba ei osaa nostaa ylöspäin, lisäksi välillä myös korostetaan liikettä kiskaisemalla takaraivo kohti lattiaa. Allemenossa Minna lisäksi tekee vielä hienon niiauksen ennen toiston nostamista yläasentoon. Kun työnnössä lähtö sujuu, allemenokin putoaa kohdalleen ilman notkistelua.

Minnan yläasento on mainiohko. Kun alaselässä hieman liian notkoasento poistetaan oikealla harjoittelulla ja allemeno laitetaan kuntoon, painava kuula nousee erittäin helposti ylös ja tuomarin tarvitsee ainoastaan laskea toistoja. Käsien hallinta onneksi naisella toimii!

Nostamisessa kaikkineen on hyvä olla olemassa luonteva hengitysrytmi. Minnalla rinnalleveto+työntö oli sillisalaattia eli se oli tahdiltaan sen mukaista, missä kohtaa hän pidätti hengitystään. Nostaessa ei hengitystä kuitenkaan pidätetä vaan hengitetään koko ajan. Ei juoksulenkilläkään hengitetä ensin vähän aikaa ja sitten ollaan muutama askel hengittämättä. Hengitys takaa sen, että lihakset saavat happensa väsyneenäkin ja suoritus on rentoa. Opetin Minnalle sopivaa nosto- ja hengitysrytmiä lyömällä kepillä tahtia lattiaan, ja omatoiminen harjoittelu jatkuu metronomin kanssa (metronomin käyttö vain pompsahti esille, onhan kyseessä musiikkinainen). Riittävän hitaan rytmin kautta Minnan nostaminen rauhoittui heti ja sekä hengitykselle että ajatukselle jäi aikaa paljon enemmän. Allemenoon saadaan näin rentous ja oikea energia ladattua siihen hetkeen, kun kuulaa pitää nostaa, jotta sen alle päästään. Kun rytmi on kunnossa hitaalla tahdilla, ei ole mitään ongelmaa nostaa nopeallakin tahdilla kontrolloidusti.

Yhden käden rinnalleveto+työnnössä on nostomuotona hurjan paljon kohtia mitä viilata sitten, kun perusnostaminen on kunnossa. Minnalla on paljon hyviä henkisiä ominaisuuksia, jotka vievät häntä tässä hommassa eteenpäin, kun nostotekniikka vielä odottaa valmistumistaan. Kun perusnostaminen saadaan toimimaan, psyykkinen kapasiteetti pääsee vasta kunnolla käyttöön. Näistä nostoteknisistä asioista me lähdimme nyt liikkeelle ja muutaman viikon päästä nähdään miten Minna SM-kisoissa nostaa. Oheisharjoittelu tukee kehonkäytön löytämistä ja voimaakin Minna tarvitsee paljon lisää. 20 kg kahvakuula on vielä liian painava hänelle nopeaan minuuttitahtiin mutta painavahkossa kuulassa on se hyvä puoli, että sitä nostaessa pitää jokaiseen asiaan keskittyä, jotta se nousee optimaalisesti väsyneenäkin.

On terveellisempää nostaa painavaa kuulaa hallitusti kuin kevyttä kuulaa puolihuolimattomasti. Isompaan kuulaan on aika siirtyä, kun kilpailutulos alkaa olla yhden käden rinnalleveto+työnnössä 100-110. Siis siinä tapauksessa, että perusnostaminen eli kuulan, kehon, pään, rytmin ja liikkeen hallinta on kunnossa. Numerot eivät näitä kerro suoraan vaan se miltä nostaminen näyttää. Kiihdytysajot eivät kuulu kestävyysurheiluun eikä numeroiden pitäisi antaa määrätä omaa kehitystään liikaa.

Se, haluaako kehittyä vai olla hyvä pelkästään mukavuusalueellaan onkin sitten toinen juttu.

 

Ohessa kepitysvideota ja rallienglantia. Kiitos Powerhouse Gym, siellä viihtyy kauempaakin käymään tulleet!

 

 

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Miksi pitää opetella perusnostamista?

Kommentointi on suljettu.