Itsevalmentautuvaa sorttia

Aika vähän olen videoita lukuunottamatta koskaan kertonut kellekään, että miten oma treenaamiseni menee. En kerro nytkään mutta tästä päivästä esimerkkiä.

Tänään ajattelin, että teen voimaa jalkaosastolle. Powerhouse Gymin Mikko Mellbergin kanssa päivitettiin joitain viikkoja sitten uudet setit ja voima on mennyt perille tosi hyvin. Siinä kohtaa kun salille pääsee niin tulee itsekoutsaamisen ehdottomasti paras puoli esiin: voi muuttaa treenit lennosta. Usein on muuten niinkin, että kun Johanna päivällä kysyy, että meetkö salille, niin en tiedä. Se riippuu elämästä.

Olin eilen muutaman tunnin South Park- festareilla. Siellä oli kivaa. Siihen asti kunnes seisoskeluun kyllästynyt lonkka veti alaselän notkolle. Totesin bajamajasta könytessäni, että menepä mummo lepäämään välillä. Rollaatorin sijaan fillaroin himaan ja sain nukuttua jonkin verran yöllä ja aamulla oli ihan yllättävän ookoo fiilis kropassa. Kuluneella viikolla oli myös autohommia ma-pe, joten aloin perjantaina olla aika kippurassa senkin takia. Valitettava reaktio vasemmassa kyynärpäässä on myös ilmennyt lisääntyneen ratinkääntelyn myötä. Olisi siis ihan järkevää varjella vasuria, joka kuitenkin on tällä hetkellä painavilla kuulilla lähes tuplasti parempi toistomääriltään kuin oikea. Lisäksi kovahko kuulaviikko verotti palautumista. Yläkropan voimatreenin jälkeen oli pidettävä pari lepoa. Ja yksi omituinen piirre oli myös se, että festariranneke ärsytti ranteessa. Vaikka olen erittäin suurpiirteinen monissa asioissa niin joissakin asioissa taas olen todella tarkka. Hilluva ranneke pompulan kanssa oli vähintäänkin ärsyttävä.

Sain todella huonosti lämpöä päälle ja kun olin edellä mainittujen seikkojen takia päättänyt unohtaa kovan voimatrenin tältä päivältä niin myös tempaus kannatti unohtaa. Heiluri ja tempaus jo 8 kilolla kertoi, ettei painonsiirrostakaan tarvinnut unelmoida 12 kiloa painavammalla. Halusin kuitenkin herätellä kinttuja ja pebaa sillä huomenna voisin kokeilla voimaa uudelleen. Mikä tosin on erittäin epätodennäköistä sillä tänään on vielä noin kahdeksan tunnin festariheeboilu edessä. Kuulostaa jo nyt peruskuntolenkiltä sunnuntain ohjelma.

Kun loppuviikosta taas törmäsin netissä alaseläntappoon tähtääviin ”heilureihin” niin päätin ottaa myös opetusvideota.

Älkää hyvät ihmiset kohdelko kehoanne miten sattuu. Käyttäkää jalkoja ja peffaa. Niissä se voima on eikä kahdessa alimmassa selkänikamassa. Nostakaa kuulaa ylöspäin. Se on tuhat kertaa tehokkaampaa kuin ilmanussitella kuulaa kohti maan kiertorataa.

Puolen tunnin kuulatreeni lämppineen siis voisi olla vaikka tämmöinen kuin minulla tänään:

  • 15 min lämmittelyä
  • noin 5 min räpiköintiä kahvakuulilla kunnes huomaat, että kannattaa tehdä jotain muuta

Välikommenttina, että harrastan kahden käden heilureissa vain kahden tyyppistä jalkatyötä. Käsillähän ei tehdä mitään. No kannattaa toki pitää kiinni kuulasta, varsinkin parketilla. Tykkään haastaa hermotusta tekemällä jokatoisen heilurin joustolla ja jokatoisen raakana. Jos ette ole aiemmin tehneet niin haastaa myös aivokapasiteettia.

  • loppuaika varmaankin kun vedät läpi seuraavat setit:
  • 5 kierrosta
  • 10 toistoa, kovat ja äijät tekee 20
  • ravistelulepoja välissä
  • 20kg – 24kg – 28kg (kevyemmillä ei oikeastaan ole mitään järkeä tehdä mutta valinta osui myös sen takia että näissä sattui olemaan hyvät kahvat, ei kiinnostanut yhtään pöllyttää mankkua tänään, tosin ei näissä seteissä tarvitsekaan)

Teetän mielelläni vaihteluheilureita myös valmennettavilleni. Hiljaisuudesta päätellen olen ymmärtänyt sen olevan tosi kivaa. Perustelu on lähinnä se, että kahvakuulaurheilijan pitää tietää mitä alapää tekee ja kuinka sen toiminta vaikuttaa yläpäähän eli otteeseen.

Tämmöinen päivä urheilun osalta tänään. Hippu- koira makoilee jaloissa ja kohta lähden toppatakin kanssa festareille.

Ihanaa olla aikuinen nainen, joka voi tehdä valintoja elämässään ihan just niinkuin sillä hetkellä tuntuu. Yks siideri sille.

Muista korvatulpat.

 

 

 

Mainokset