Vuoden 2018 urheilusuunnitelmia

Uuh ja aah. Niin onnellinen Ja helpottunut.

Alkuvuoden olen pyörittänyt Rautapuumatallia (7 eritasoista kilpanostajaa ja yksi rinnallevetotyöntömiesmentoroitava), tehnyt toista työtä joko muutamia päiviä viikossa tai täyttä viikkoa sekä treenannut 4-6 kertaa viikossa kremppojen sallimissa rajoissa. Niin ja viettänyt hiukan muutakin elämää.

Ei mitenkään ole mahdollista tehdä tätä kaikkea siten, etteikö jostain falskaa ja nyt se on ollut oma tavoitteellinen treeni. Harmittaa se koska olen urheilija enkä kuntoilija.

Hyväksyin tilanteen kuitenkin jo Kuusamosta kotiin palatessani ja päätin, että mikäli lähden SM-kisoihin niin menen sinne tekemään ainoastaan päivän kunnon mukaisen noston. Jos sillä vielä tänä vuonna edustetaan Suomea EM- ja MM- kilpailuissa niin olkoon niin ja tavoitteet tarkennetaan Haapajärven jälkeen mutta jos ei niin sitten ei.

Olin SM-kisoissa naisten 24 kilon tempauksessa painoluokkani toinen ja sarjassani kolmas. Todella hienoa, että maajoukkueeseen nousi tälle vuodelle motivoituneempi nostaja kuin mitä itse olisin ollut.

Itse kisanosto oli ihana sillä se oli kivuton. Lääkitys kohdillaan tosin mutta kuitenkin. 90 toistoa on vaatimaton luku mutta kohtalonmukainen. Podiumin kärkipaikat irtosivat 105 toistolla.

Katsotaan kiinnostunko yrittämään parempaa lukemaa vielä tänä vuonna jossain.

Kisaviikonloppu oli kiva. Tosin nostin ensimmäistä kertaa elämässäni +63 kilon painoluokassa, tämä huomattiin sattumalta viikkoa ennen kisoja. Samassa luokassa nosti myös pari päälle satakiloista. Sekä pari päälle +75 kiloista. Älkää kysykö miten tämä on mahdollista. En osaa vastata. Sen ei pitäisi olla mahdollista kun osallistujamäärä oli ennen sairastumisia korkein naisten 24 kilon tempauksessa koko lajin SM-historiassa.

Rautapuumat tekivät kilokaupalla omia ennätyksiään. Sanna teki debyyttinsä mestaruussarjassa (24 kg) kahdessa lajissa. Kuula ei paina mitään mutta Sanna oli saatava lavalle, jotta kisakokemusta tulee ja nähdään mihin asti lähes pelkällä voimalla päästään kun oikeat kisapaineet pamahtaa päälle. Sannahan on Rautapuumien Vahvin ja tulen todennäköisesti pakottamaan hänet itseni ohella myös Voimalajien SM- kilpailuihin keväällä, jotta henkistä vahvuutta ja itseluottamusta saataisiin pikkuhiljaa hilattua samalle tasolle voiman kanssa.

Marjo loisti 24 kilon tempauksessa päälle 20 toistollaan vaikka koski ensimmäistä kertaa kyseiseen kuulaan vain muutamia viikkoja sitten. Ensi vuonna toistoja on jo paljon enemmän. Marjo nosti myös superkevyen 16 kilon rinnallevetotyönnön ja toivottavasti muut veivaajat tajusivat ottaa tekniikasta mallia. En muista että olisin koskaan nähnyt missään kisassa aiemmin noin hyvää nostotekniikkaa. Marjo on käyttänyt paljon aikaa räkkiasentonsa pohtimiseen ja saanut siihen mm. painonnostosta ajatusta eli tästä en valmentajana voi ottaa krediittiä juuri lainkaan.

Marjo rivissä oikealla.

 

Leena nosti hiukan vielä painavaa 20 kiloista sekä tuplilla kansallisessa sarjassa. Tuplat sopivat Leenalle hyvin ja eiköhän mummo siirry 16 kiloisiin seuraavaksi. Niin kauan kuin Leena valmennuksessani viihtyy niin Masterseissa häntä iästään huolimatta tuskin nähdään. Minnan piti nostaa rinnallevetotyöntö 24 kiloisilla mutta valitettavasti hän sairastui lomareissun jälkeen, myös tempaus ja maajoukkuepaikka jäivät myöhempään ajankohtaan. PikkuMinna paransi 20 kilon ennätyksiään molempina päivinä ja teki sen asenteella vaikka on opiskelun ja muun ohessa treenannut lähinnä satunnaisia kertoja viikossa. Minna tekee yhteistyötä Anni Vuohijoen kanssa ja on myös Urheiluakatemian listoilla. Tämän vuoden suurin tavoite hänellä on kuitenkin urheilun ulkopuolella. Taija teki pitkästä aikaa todella rennon ja teknisesti hyvän 24 kilon tempauksen vaikkei viimeisiä toistoja saanutkaan tällä kertaa irti.

Heli osoitti myös ennakkoluulottomuutta ja periksiantamattomuutta SM-kisojen ensikertalaisena ja paransi siis ennätyksiään joka toistolla. 16 kiloinen on vielä monilta osin haastava mutta tekniikka silti parempi jo nyt kuin osalla monta vuotta samaa kuulakokoa nostaneilla. Heli on tehnyt hyvällä intensiteetillä töitä Heikki Marinin kanssa ja peffasta alkaa jo löytyä puhtia hyvin. Kuulan hallinta kehittyy sen myötä.

Mitä tästä kaikesta voi sanoa? Oli ilo katsella kun naiset nostivat ja miettiä samalla itsekseen jo seuraavaa vuotta sillä kaikki menee kovaa vauhtia eteenpäin ja nämä SM-kilpailut olivat yksi pienen pieni mutta todella tärkeä askel monelle urheilijaksi kasvamisen tiellä. Kehitys kuitenkin loppuu tyytyväisyyteen eikä voima tai kestävyys edelleenkään korvaa nostotaitoa. Haasteita siis on vielä loputtoman paljon ennenkuin kukaan meistä voi sanoa olevansa hyvä. Suomen mittakaavassa hyvä oleminen ei vielä tarkoita että olet oikeasti hyvä.

Niin urheilija, toimitsija, huoltaja, valmentaja kuin kuka tahansa kilpailuissa toimiva henkilö on itse oma käyntikorttinsa. Pienessä lajissa se vielä korostuu. Voisi olla hyvä miettiä muutamia asioita:

  • SM-kilpailuja ei kannata järjestää yksin eikä varsinkaan tehdä siitä numeroa
  • se mitä ja millä tavoin urheilija kisalavalla tekee suoritustaan vaikuttaa itsensä lisäksi myös siihen miten lajia ylipäätään katsotaan. Myös se miten käyttäytyy muita urheilijoita kohtaan kertoo meistä paljon. Onnistumiset ovat tiukassa lajissa kuin lajissa ja siksi harvinaista herkkua. Muistathan kuitenkin, että kiekuminen hyvän suorituksen jälkeen seuraavaan erään valmistautuvien korvan juuressa on epäurheilijamaista ja itsekästä käytöstä muiden tulevaa suoritusta kohtaan.
  • jokaisella on oma tavoitteensa: joku juuri ja juuri uskaltaa nousta ensimmäistä kertaa lavalle ja toisella on viisivuotissuunnitelma maajoukkuetasolla. Kunnioita näitä tavoitteita.
  • lapset ovat erittäin tervetulleita kilpailuihin katsojina. Lämmittelyalueelle he eivät kuulu millään tavoin. Urheilijan ei pidä miettiä ennen suoritustaan, kuulosuojaimet päässään, sitä tuleeko takavasemmalta pokemon vai batman ja halkeaako sen pää jos kuula lähtee kädestä juuri siinä kohtaa. 
  • jos ja kun olet rohkea ja mahdollisesti myös ylittänyt itsesi tuomariksi ryhtymällä niin tiedäthän, että omia maneerejaan dumaripöydän ääressä kannattaa välillä tarkastella kriittisestikin: sanotko 200 kertaa nostajalle yläasennosta kilpailusuorituksen aikana vai kiinnitätkö huomiota siihen onko nostajalla edes allemenoa. Tarkoitus ei ole löytää virheitä kokonaisuudeltaan hyvältä nostajalta vaan pitää kilpailu oikeudenmukaisena kaikille.
  • Jenni Vartiainen ja muu Radio Nova- musiikki ei toimi urheilukilpailuissa
  • kisapaikan mokkapaloista lähti järki koska olivat niin hyviä

Ei aina. Mutta antaa erinomaiset lähtökohdat.

 

Kun Jyväskylän matkakeskuksella halasin Puumat kotimatkalle ja istuin odottamaan junaa niin pieni itkuhan siinä tuli. Mietin miten onnekas olen – myös mökkiviikonlopusta. Olisin toivonut, että olisin saanut jakaa tunteen siinä hetkessä paikallisen sielunkumppanini kanssa, jonka jokin aikaa sitten menetin elämän kasvutaipaleelle. Hetken oli aika yksinäinen olo. Useinkin on mutta nyt eri tavalla. Hienoa se.

Kolme Rautapuumaa ja tasamasalukemat.

Olen onnekas myös siitä, että olen saanut jeesiä kaksinkertaiselta olympia-ampujalta lyhyellä matkallani ilmapistoolin SM-kisoihin, jotka käydään kahden viikon kuluttua. Alla on jo 100 laukausta. Tällä vahvalla lajikokemuksella tavoittelen finaalipaikkaa. Tietenkin.

Mainokset