Rautapuumailua Lahes

Viime viikonlopun kilpailuihin osallistui lähes kaikki Rautapuumat. Olen naisten suorituksiin tyytyväinen sillä elämänhaasteiden ohessa pyristelty treeni, tai treenaamattomuus, ja isompien tai pienempien terveysjuttujen tuomat haasteet eivät ole pysäyttäneet kehitystä kenelläkään.

Esimerkiksi Jonna otti keväällä tavoitteekseen nostaa yhtä painoluokkaa alemmassa sarjassa ja ihmiskiloja piti pudottaa melkein kymmenen. Jonna hoiti ammattilaisen avulla homman täydellisesti. Suorituskyky ei missään vaiheessa laskenut, ruokaa sai syödä paljon eikä punnitukseen tarvinnut jännittää kun kaikki oli kunnossa jo viikkoa ennen.  

Vaikka Jonnalla itsellään oli välillä itseluottamuksen puutetta 24 kilon suhteen niin nainen osoitti isoa henkistä kanttia tavoittelemalla ennakkoluulottomasti maajoukkueen B-rajaa lauantaina. Se jäi muutaman toiston päähän. Ei silti haittaa. Parempaan ei olisi pystynyt siinä hetkessä.

Kiitos Wellgo ja Ringa Ruisniemi. Valmentajakolleega on alansa eliittiä ja oli helppo keskittyä lajivalmentamiseen kun ravintoasiat olivat kunnossa.

 

 

Suomenennätyskin olisi ollut tarjolla. Voihan pylly. 

Nostaa esille myös toisen Rautapuuman, annetaan muiden odottaa vuoroaan myöhemmin.

Leena ehdotti maaliskuussa minuun yhteyttä ottaessaan, että tavoite olisi 2017 veteraanien SM- kilpailuissa. Annoin yhden ehdon valmennussuhteelle: Leena nostaisi avomessa sarjassa ja jättäisi mummoilun nelikymppisille. Teimme diilin.

Lahdessa paikanpäällä olleet kenties kiinnittivät huomiota Leenan tempaukseen 16 kilolla, avoimessa sarjassa. Tulos 164 toistoa (muistaakseni.. en edelleenkään muista numeroita) oli aika paukku vaikka tiesinkin Leenan olevan tempaajanaisia. Sijoituksista en tiedä enkä ole kiinnostunut, tulokset varmaan ovat kisatietokannassa, joten sieltä voi tsekata jäikö Leenan taakse yhtään nostajaa. Leena nosti myös ensin 16 kilolla yhdenkäden rinnalleveto-työnnön (OALC) tavoitteen mukaisesti täydet 10 minuuttia. Tulos taisi olla himpun verran alle sadan.

Hienon tästä päälle viisikymppisen Leenan kisapäivästä tekee hänen suoritustapansa. Nainen oli yhtä hymyä alusta alkaen kovasta jännityksestä huolimatta. Ainahan hän on. Vaikka viikkoa aiemmin laitettiin tempaus pois pienen käsivaivan takia, Leena ei antanut tämän häiritä lainkaan. Kisasuunnitelmassa nimittäin oli puhe, että jos lämpässä ei tempaus ala toimimaan niin se jätetään pois. Muutaman päivän lepo kuitenkin auttoi ja onnistuminen edellisessä lajissa toi lisävirtaa.

Leena on muiden Rautapuumien tavoin joutunut/ saanut työstää nostotekniikkaansa paljon eikä se tietenkään vielä toimi niinkuin pitäisi sillä käsillä kiskomista tempauksessa on. Asenne kuitenkin oli kohdallaan. Loppuun asti tehdään vaikka hapot poltteli ja tahti hidastui.

Leenasta myös huokuu aikuisen naisen elämänkokemus. Hän osaa keskittyä olennaisiin asioihin, ei saa itkupotkuraivareita jos treeni menee pieleen tai vaivu puputtamaan kilotolkulla suklaata kun valmentaja olevinaan sanoi pahasti. Arvostan Leenaa ihmisenä erittäin paljon.

Niin myös äitini, joka tarjosi Leenalle konjakit kotonaan!

Suomen Cupissa kilpailevat parin viikon päästä maajoukkuepuumat. Taijalle jäi Lahdesta nostonälkää sillä päälle sadan tulos 24 kilon tempauksessa antaa odottaa itseään. Tottakai se sieltä tulee. Jos ei kohta niin sitten. 

ps. Lahden kisoista tarttui matkaan painonnostajapuuma. Hänestä lisää myöhemmin. Ja Heli palasi nostolavoille Liftareiden cupissa, täysi aika 10 kg yhden käden rinnallevetotyöntöä, seuraava tavoite hänellä on tietenkin 2018 SM-kilpailuissa.

Kuvasta puuttuu Mansen Rautapuuma Jonna, joka olisi saattanut tuoda vähän älykkyyttä otokseen. 

 

Mainokset