Suominostaja maailmalla, nyt ja tulevaisuudessa.

Viime postauksen tiimoilta käytiin lyhyt keskustelutuokio somessa ja haluankin kiittää kaikkia osallistujia. Arvostan paljon asiallista sanallista tulkintaa sillä peukuttaminen on jäänyt meikäläiseltä vähän ymmärtämättä silloin kun halutaan seistä jonkun asian takana. Myös hiljaisuus on valinta, joka suotakoon.

Paskan maku jää suuhun yleensä vähän aina, joten tuon esille juttuja, mitkä ovat mielestäni erityisen hyvin suomalaisessa kahvakuulaurheilussa. Ja tietenkin juttuja, jotka voisivat olla vielä paremmin.

Tiesittekö, että maailmalla arvostetaan suomalaista nostotekniikkaa?

Tiedän tämän sillä siitä on minulle usein suomalaisnostojen yhteydessä sanottu. Etenkin yhdenkäden lajit, jotka olivat viimein tempauksen vaihtoehtona naisille viime syksynä MM-kisoissa ja tänä keväänä EM-kisoissa, osoittivat sen, että meillä on nostoteknisesti homma hallussa erittäin hyvin verrattuna muihin maihin. Viime syksynä Unkarin kurssilla Ivan Denisov mainosti Suomea asian tiimoilta ja aiheutti kurssilaisissa ihastuksen sekaista kateutta.

Olemme parempia yhdenkäden lajeissa kuin Venäjä. Miettikääpä sitä!

Hassua onkin se, miten tähän on päästy. Nimittäin, kun oikein yksinkertaistetaan, voimme kiittää tästä venäläistä kahvakuulaurheilijaa.

Valery Fedorenko lähti Venäjältä jenkkeihin suivaannuttuaan riittävästi maansa urheilutouhuihin. Tämä tapahtui siinä 2000-luvun kieppeillä.

Fedorenko tietenkin halusi elää osaamallaan alalla ja alkoi rapakon takana markkinoimaan kahvakuulaurheilua niin, että siihen olisi sieltä Prisman kassajonostakin mahdollista lähteä mukaan. Yhdenkäden nostaminen on helppoa, joten kahvakuulakuntoilu tuli suosituksi Amerikan maalla.

Tuli suomalaisten aika lähteä ulkomaille kilpailemaan kun ensin lajia oli otettu haltuun pienen porukan voimin. Valveutuneimmat jo tietävätkin Suomen kahvakuulahistoriasta tärkeimmät asiat. Ne ovat tärkeitä jokaisen tietää, jotta ymmärtää, minkälaista historiaa itse tänäpäivänä on tekemässä kun kansainvälisissä kilpailussa edustaa Suomea.

Näillä asioilla on siis merkitystä meille tänään, sillä mm. Kukka Laakso reissasi pitkään Fedorenkon porukoissa ja alkoi opettamaan oppejaan suomalaisille naisille. Myös muut ensimmäisessä maajoukkueessa olleista opettivat ympäri Suomen. Toki myös miesnostajia tuli kuvioihin lisää. Oli paljon kahvakuulakursseja ja ilosanomaa vietiin voimalla eteenpäin. Saimme lisää nostajia lavoille ja laji kehittyi hyvin.

Kaiken tämän noin kymmenen vuoden positiivisen pöhinän jälkeen olemme kuitenkin tilanteessa, jossa valmennus ei kohtaa suomalaisen sisun kanssa. Naisnostajamme ovat vahvistuneet monipuolisen kahvakuulaharjoittelun ansioista, joten tuplakuulat tulevat olemaan helppo rasti. Mutta, meillä on tänäkin vuonna maajoukkueessa lupaavia, melko nuoria nostajia, jotka kipeästi tarvitsisivat ammattitaitoista valmennusta kehittyäkseen. Annamme nostajien keski-iässä hurjasti tasoitusta huippumaille ja mitä vanhemmaksi nostajamme tulevat tahkotessaan samaa kuulakokoa, sitä selvemmin voimme luovuttaa kärkisijat muille.

Perusnostaminen, mitä meillä on ollut pitkään, ei enää riitä menestymiseen mestaruussarjoissa. Vielä muutama vuosi sitten laadukkaan kahvakuulanostamisen peruskurssin käynyt ja ulkopuolista ohjelmointia saanut menestyi kohtuullisesti amatöörisarjoissa. Nytkin amatöörisarjoissa menestytään jopa ilman valmennusta.

Mutta mestiksessä se ei ole mahdollista koska vaatimukset ovat erilaiset. Pitää oikeasti panostaa laadukkaaseen harjoitteluun joka osa-alueella. Pitää tietää millä tavoin oma keho ja oma nostotekniikka yhdistyvät tuloksiin, joiden pitää olla parempia kuin perusvoimalla nostettu rääpäisy. Pitää urheilla muutenkin kuin vain somessa. Ei tulostaso parhaiden osalta ole noussut vaan suomalainen kahvakuulaurheilu on jämähtänyt. Silloin toiseksi parhaiden on helppo mennä ohi oikealta ja vasemmalta.

Ehkä emme vielä ymmärrä harrastamisen ja oikean urheilun eroa ja siksi emme myös osaa vaatia, jotta pääsisimme harrastelusta eteenpäin?

Valmentaja-lehdessä Susanna Rahkamon mukaan huipun ja hyvän ero on merkittävä. Hyväksi voi tulla kovalla työllä mutta huipuksi tulemiseen tarvitaan jotain muutakin. “Tarvitaan jotain lisää, seurailu ei riitä. Tarvitaan luovuutta. Huipuksi ei tulla vain seurailemalla muita.”

Edelleen Rahkamo kehotti valmentajia miettimään ratkaisuja ongelmien työstämisen sijaan, avaamaan itseä uudenlaiseen ajatteluun. “Katseen kapeus rajoittaa ratkaisujen löytämistä. Ratkaisuja on joka puolella. Tietoa leijuu, mutta sitä ei saada kiinni.”

Suomen lentopallomaajoukkueen valmentaja Tuomas Sammelvuo saatteli äskettäin joukkueensa seuraaviin MM-kilpailuihin upeassa turnauksessa Tsekeissä. Hän kiitti lentopalloväkeä siitä, että hänen ei tarvinnut kuin “tulla paikalle” sillä seuratyö ja liiton maajoukkueporukka olivat jo tehneet urheilijat valmiiksi MM-tasolle.

Tottakai Sammelvuo osoitti suurta ammattitaitoa luotsatessaan joukkueensa peleissä voittoon. Ja tottakai joukkueessa oli ammattilaisia myös Sammelvuon omasta joukkueesta Venäjältä. Ja alla maajoukkueleirejä yms. normaalia maajoukkuetoimintaa.

Mutta missä on Suomen kahvakuulaurheilijoiden ammattitaitoinen valmennus seuratasolla ja ennenkaikkea, maajoukkuevalmennus? 

Ohjelmien teko ja valmentaminen ovat eri asia. Kuten olen tuonut esille jo monesti, amatöörisarjojen nostajien valmentamisen pitäisi olla sellaista, että nostajalla on valmius nostaa hetken päästä mestaruussarjassa jonkunlaista tulosta. Eikä jämähtää siihen vaan tietenkin mennä vielä eteenpäin. Se ei ole kuitenkaan  käytännössä mahdollista sillä tätä valmennuksen ammattitaitoa ei seuroissa ole. Sitä ei myös haluta kun olen tarvetta kysynyt. Ja samalla kun kahvakuulavaliokunta miettii yhdenvertaisuusasioita, tärkeitä asioita nekin, niin maajoukkuenostaja rämpii tekniikkaongelmiensa kanssa yksin  – tai valmentajansa kanssa, joka ei osaa auttaa. 

Millä tavalla itse haluan kehittää suomalaista kahvakuulaurheilua?

Minulla on nyt kuusi naista Rautapuumissa. Kaksi edusti Suomea EM- kilpailuissa ja lisää tulee tänä vuonna. Ja seuraavana. Kaikki nostajat ovat erilaisia: elämänkokemukseltaan, elämäntilanteeltaan, lajitaidoiltaan, iältään, fysiikaltaan, psyykkisiltä ominaisuuksiltaan, asenteeltaan ja tavoitteidensa osalta. Kunnioitan heitä kaikkia paljon ihmisenä sekä urheilijana.

Meillä on leiri ensi viikolla. Olen tänä vuonna käynnistänyt Rautapuumille valmennussysteemin, jolloin urheilijan on mahdollisuus kehittyä siten, että hän pääsee ihan niin pitkälle kuin rahkeet riittävät.

Tämä ei ole mahdollista pelkästään ohjelmoinnilla. Saan panostaa ammattitaitooni tosissaan, jotta voin antaa Rautapuumille parhaat mahdolliset eväät. Minun pitää kehittää itseäni paljon, jotta pysyn mukana lajin kehityksessä: pitää hakea lisää tietoa ja edelleen itse kehittää uusia tapoja valmentaa sillä yksi tapa ei toimi toiselle. Amatöörisarjalaiselle pitää esimerkiksi löytää uusi tapa nostaa, jotta mestaruussarjan kuulakoko nousee eikä se välttämättä ole se tekniikka miten itse olen nostanut. Häntä pitää samalla valmentaa myös urheilijana sekä itseään löytävänä ihmisenä eikä vain kuulannostajana.

Ensi viikolla teemme kaksi testiä: maksimaalisen kestävyystestin ja lajinomaisen testin. Lisäksi myös voimatasot tsekataan. Nämä tehdään tällä kertaa ns. kenttäolosuhteissa mutta syksymmällä menemme Varalan urheiluopistolle laboratorioympäristöön. Tuolloin teemme testit, jotka parhaiten palvelevat kahvakuulaurheilijan seurantaa.

Pidän tärkeänä, että Rautapuuma saa asiantuntevan avun myös muualta. Kolmella nostajalla on oma ravintovalmentaja. Kahdella ja puolella on oma voimavalmentaja. Toistaiseksi olemme pärjänneet valmentajan omilla psyykkisen valmennuksen perustaidoilla mutta jokainen hakee tähänkin tietoa myös itse.

Rautapuumien valmennuksen taso on siis mielestäni melko kova ja siitä saavat nauttia niin veteraanisarjalainen kuin maajoukkue-edustajakin. Se jos mikä on yhdenvertaisuutta. Nähtäväksi jää mihin tämä taival johtaa. 

 

 

*****************

Jos olet kiinnostunut olemaan Rautapuuma niin ota yhteyttä. Tiimiin pääsee matalalla kynnyksellä mutta sieltä lähdetään voittajana.

Yksityistunnit ovat myös mahdollisia. Tottakai jaan tietoani sitä haluaville. Mukaan voi ottaa, ja pitääkin, oma valmentajan jos sellainen on. Valmentajalla, joka toivoo sinun kehittyvän, ei ole mitään sitä vastaan, että haluat laajentaa omaa nostotietouttasi.

 

 

Mainokset