Taija on toinen mestaruussarjalaiseni tulevissa EM- kilpailuissa. Taija oli valmentajaopintojeni ajan koekaniinina ja sen takia hänen kanssaan paneuduin viime vuonna hieman syvemmin mm. psyykkisen valmistautumisen saloihin sekä omaan valmennusfilosofiaani. Nykyään saman palvelun saavat tietenkin kaikki urheilijani.
Taija on kahvakuulaurheilun maailmanmestari amatöörisarjassa 16 kiloa vuodelta 2013 tuloksella 210 toistoa. Sen jälkeen tämä tunnollinen ja kunnianhimoinen perheenäiti on treenannut joko itsekseen tai etävalmennuksessa – työn ja lastenkasvatuksen ohessa. Kun tiiviimpää valmennusta on takana nyt hieman yli vuoden verran, olen todella innostunut odottaessani, että milloin Taijalla loksahtaa itseluottamus kohdalleen ja tulokset alkavat olla perustasolla. Kehitystä on tapahtunut etenkin urheilijana mutta toki myös fyysisellä puolella: voimatasot ovat jatkuvasti nousussa ammattitaitoisen ja yksilöidyn voimavalmennuksen ansioista sekä ravinnon tarkennuksen jälkeen elämänhallinta on parantunut.
Itseluottamus tempauksessa on tärkeä juttu sillä se vaikuttaa otteeseen. Jos painavalla kuulalla nostaminen olisi fyysisesti ja henkisesti yhtä helppoa kuin kevyellä niin sitä tekisi kaikki. Erilaisilla tekniikkaharjoituksilla pääkoppaa nyt opetetaan ja Taija tulee löytämään oman nostotyylinsä ajan mittaan itse.
Urheilijana ei pääse kasvamaan mikäli ei tartu haasteisiin. Taijalla on siihen munaa. Hän ei jää toistamaan jo kerran saavutettua eikä suostu olemaan pelkkä kopio. Ulkopuoliselle saattaa vaikuttaa, että tämä herttainen nainen on helppo valmennettava. Ei ole ja hyvä niin!
Kuva: Max Käär
************
Olemme nostokavereita Kirsin kanssa jo ajoilta ennen Lift Me Upin perustamista. SM-kisojen 2016 jälkeen kysyin Kirsiltä apua. Valmensin silloin itse itseäni, treenit olivat elämäntilanteeseen liian kovia ja tajusin, etten saa kehitettyä tempaustekniikkaani sille tasolle, että voisin tehdä hyviä tuloksia raskailla kuulilla. Kirsi on Suomen taitavin tempaaja ja ihminen, joka kuuntelee, ymmärtää, huomioi elämän haasteet ja lukee valmennettaviaan välillä paremmin kuin he itse. Juuri tätä tarvitsin.
Aloitimme valmennussuhteen päätavoitteena tempaus 24 kg kuulalla. Ensimmäisenä edessä olivat Liftareiden kansalliset kisat parin kuukauden kuluttua. Vaatimaton ennätykseni taisi parantua vajaalla 10 toistolla, mutta suoritus muistutti bambia liukkaalla jäällä ja muistankin pelänneeni jokaisella toistolla, nouseeko kuula vai putoaako se päähän. Huh.
Olen ollut aikaisemmin etävalmennuksissa ja niillä voi hyvin kohottaa kuntoa, mutta oikeaa nostamista ei opi. Erityisen hankalaa on muuttaa mitään, jos on takonut vääränlaisen tekniikan selkäytimeen tuhansien toistojen myötä. Kirsin kanssa tavataan usein ja hiotaan tekniikkaa. Alussa myös kuvasin paljon ja lähetin videoita Kirsille katsottavaksi. En hahmottanut kehoani ja kun katsoin videoita, luulin näkeväni kehitystä vaikka mikään ei ollut muuttunut. En oikein osannut muuttaa mitään, vaikka ymmärsin mitä haetaan ja miksi. Tie oli pitkä, mutta onneksi Kirsi sanoo asiat suoraan ja etsii ilmauksia, jotka menevät jakeluun.
Kesällä tehtiin reissu Osloon Cup of Scandinaviaan. Odotin kovasti edistystä, mutta tulos oli pettymys. Kirsi näki kuitenkin positiivisia asioita tekniikassa, mitkä hermoilusta huolimatta säilyivät läpi noston. Loppukesällä alkoi näkyä valoa myös tuloskehityksessä ja ennätykseni pompsahti 10 toistoa ylöspäin. Mikä parasta, kehon toispuolisuus alkoi tasaantua ja pystyin nostamaan vasemmalla kädellä suunnilleen yhtä paljon kuin oikeallakin.
Ennen nostoa hymyilyttää aina! Oslossa vihreä kuula kuitenkin otti luulot pois.
Elokuussa tein virtuaaliliigaan 20 kg tempauksen ja paransin vanhaa ennätystäni 50 toistolla. Mikä yllätys! Lahden kansalliset kisat lähestyivät ja odotukset 24 kg tempauksen suhteen olivat korkealla. Sitten sain selkääni viheliäisen lihasjumin. Hyvästi loppuvalmistelut kisoja varten! Kuntoutin selkää jumppapallolla ja yritin parantaa keskivartalon asentoa. Lahdessa sain kiukulla nostettua painoluokan silloisen SE:n ja oma enkka parani yhdellä toistolla 73:een. Tekniikka oli rumaa ja tulos jäi toivotusta. Harmitti.
Seuraava testi nostettiin Kirsin valmentajatutkinnon näyttötilaisuudessa. Selkä alkoi taas vihoitella ja tulos jäi alle 60 toistoon. Jälkeenpäin ajateltuna olen iloinen, että selkäongelmia tuli. Keskivartalo ei ollut riittävän vahva lasten syntymien jäljiltä ja ennen kuin vakavampaa vahinkoa ehti tapahtua 24 kg:n kanssa, oli pakko korjata asiat. Kävin mainiolla fysioterapeutilla, joka opetti minulle keskiasennon, auttoi fiksaamaan syvät vatsalihakset sekä liikkuvuusrajoitteet kuntoon. Kehonhuolto tuli jokailtaiseksi rutiiniksi.
SM-kisoihin 2017 valmistautuessa syntyi haave päästä maajoukkueeseen jo tänä vuonna. Amatöörisarjassa tai OALC:ssa kisaaminen ei innostanut ja 24 kg tempaustulokseni ei riitä paikkaan +68 kg sarjassa, joten pudotus painoluokkaan -68 kg oli paras mahdollisuus. Kirsi tuki päätöksessä. Paluuta päähänpistosta ei ollut, vaikka paino ei meinannut millään lähteä putoamaan. Menin mukaan Optimal Sport Academy-valmennukseen ja loistavan Sanna Aron johdolla säädettiin kaikki kuntoon – ruokavalio, lepo, voimatreeni ja liikkuvuusharjoitukset. Kirsi huolehti edelleen lajitreenistä ja oli ajan tasalla Sannan kanssa tehtävistä jutuista.
Painonpudotus ammattilaisen johdolla oli ehdottomasti järkevää, koska energiat olivat hyvällä tasolla koko ajan, jaksoin treenata jopa paremmin kuin ennen, tulokset nousivat kalorivajeesta huolimatta, paino tippui sieltä mistä pitikin (rasvoista) ja lihasta tuli vähän lisää, vaikka se ei ollutkaan tavoitteena. Opin todella paljon urheilijan ruokavaliosta. Tästä voisin kirjoittaa pitkän tarinan, mutta palataan minun ja Kirsin taipaleeseen.
SM-kisoihin siis valmistauduttiin huolella ja kaikki tuntui hyvältä. Viikkoa ennen kisoja nostin uuden tempausennätykseni. Paino meni maaliin ja sain tankattua hyvin ennen nostoa. Tulos jäi kuitenkin maajoukkueen B-rajasta 5 toistoa ja oma ennätyskin jäi kauas. Tämä oli suurin pettymys, jonka olen urheilussa kokenut. Kulunut aika ei ole tunnetta muuttanut, vaikka sainkin EM-joukkuepaikan painoluokan voitolla. En edelleenkään ole varma, mikä meni pieleen. Ehkä loin itselleni sietämättömät paineet, ehkä urheilussa vain tapahtuu välillä näin.
Jokainen vastoinkäyminen opettaa ja jälleen on tehty asioita hiukan eri tavalla. EM-kisat ovat jo lähellä, mutta tällä kertaa olen ajatellut kisoja, painoa, tuloksia ja mentaaliharjoituksia mahdollisimman vähän. Tempaus on herkkä laji, jossa päättäväisyydellä ja pakottamisella ei tee mitään. Jos rentous ja fokus puuttuu ja hengitys ei toimi, hyvää tulosta on turha toivoa. Kunto, voimatasot ja rautainen ote vievät jonnekin asti, mutta eivät lopulta kovin pitkälle. Nyt kantavana ajatuksena on tehdä oikeita asioita oikeassa tahdissa, ilon tekemiseen säilyttäen. Tulokset seuraavat sitten, kun on sen aika.
Taijan viimeisin tempaus. Vuoden päästä mennään taas jo toisella tavoin.
150 