Hoitajaako nyt tarvitaan?

Baddingin sävelet ovat kieltämättä olleet mielessä yhden jos toisenkin kerran kun urheilijaelämää on viettänyt. Olen selvinnyt yllättävän vähillä vammoilla yli neljäkymppiseksi asti. Kuitenkin, samaan aikaan kun ikänäkö iski, niin muukin kroppa alkoi vaatia lisähuomiota.

Käännyin järvenpääläisen osteopaatti Lassi Karhusen puoleen syksyllä 2014 kun olin kevään 2013 biathlonin SM-kisojen jälkeen kärsinyt päivittäisistä lonkkakivuista. Lassi työskentelee Järvenpäässä Fysioakatemiassa ja saimme hyvin hoitosuhteen alkamaan sillä itsekin asuin samalla paikkakunnalla. Kerromme nyt mitä matkan varrella on tapahtunut. Ehkä tarinastamme saa vinkkejä oman kehonsa huoltamiseen muillekin.

Aloitan itsestäni, oheinen teksti on kirjoitettu kesän korvalla 2015. Lassin ammattinäkemystä tulee luettavaksi myöhemmin.

Kilpailen kahvakuulaurheilussa ja tällä hetkellä valmistaudun heinäkuussa Bulgariassa pidettäviin EM- kisoihin. Nostan mestaruussarjassa, jossa kuulan paino naisten tempauksessa on 24 kiloa ja tämä on viides kilpailuvuoteni lajin parissa. Lajisuoritus kestää max. 10 minuuttia ja tempauksessa kättä voi vaihtaa kerran.

Viime syksynä tuli kuluneeksi jo puolitoista vuotta oikean puolen lonkan alueen vaivojen kanssa. Lonkan seudun kivut yltyivät niin koviksi lähes kaiken liikunnan, ja myös levon, suhteen, että päätin viimein selvittää mistä on kyse. Oireet alkoivat keväällä 2013 Kuusamon SM- biathlonkilpailujen jälkeen. Nostin kisoissa 20 kilon kahvakuulalla yhden käden työnnössä 150 toistoa ja tempauksessa 125 toistoa. Valmistautuminen kyseisiin kisoihin sujui hyvin, mitään kipuja ei ollut koko kevään aikana. Näin jälkeenpäin ajatellen luulen, että suuri harjoittelumäärä juuri työnnössä tuolloin hieman puutteellisen tekniikan ja lantion huonon lihastasapainon kanssa olivat laukaisevana tekijänä ongelmiin.

Olin hakenut lonkkaongelmaan jo aikaisemmin viime vuoden puolella apua ja hetkellisesti sitä olin saanutkin. Lähes kaikki hoitokäynnit missä tahansa olivat kivuliaita juuri liikeratojen suhteen. Lisäksi alkoi tempausharjoituksissa ilmetä vasemmalla alaselän kramppeja, jotka aiheuttivat aina vähintään viikon tauon treeneihin.

Hakeuduin ortopedille. Röntgen- ja magneettikuvissa oli havaittavissa jonkin verran kulumaa sekä asentovirhettä mutta olin halukas myös ymmärtämään miksi ongelmat olivat alkaneet ns. yhtäkkiä. Ortopediltä en valitettavasti saanut itse ongelmaan sen enempää apua, joten seuraavaksi menin kotikaupungissani Järvenpäässä Fysioakatemiaan osteopaatti Lassi Karhusen asiakkaaksi. Olin käynyt aiemmin Mikko Mattilan hieronnassa ja pidin paikan ilmapiiristä sekä suhtautumisesta urheilijan kehonhuoltoon. Kuulin Lassista myös muiden osteopaattien kautta.

Alkoi viimeistään käydä selväksi, että kehoni oli kauttaaltaan melko väsynyt erilaisten elämätilanteiden, kovan treenin ja istumatyön myötä. Toisaalta, levytankoharjoittelu oli myös auttanut lantion ongelmissa ja tuonut liikkuvuutta hyvälläkin tavalla lisää. Lassin mielestä oli järkevintä tehdä osteopaattisen hoitojen lisäksi lihaskuntokartoitus, jotta päästäisiin kunnolla pureutumaan koko kropan heikkoihin kohtiin. Ensimmäinen Performance Matrix- testi oli jäätävän masentava: mm. tasapaino yhdellä jalalla suoritettavissa liikkeissä oli naurettavan huono eikä yläkropassakaan ollut kehumisen varaa. Lassi laati tulosten perusteella kuusi liikettä, joita tein viikon mittaan muun treenin ohessa. Kyseessä oli lantion ja nilkan pienten lihasten aktivointia yksinkertaisilla mutta sangen pirullisilla liikkeillä. Tarkoituksena oli opettaa kroppa uudestaan käyttämään lihaksia, joiden käyttöä olin kompensoinut mm. reiden päälihaksilla.

Liikkeet alkoivat sujumaan hyvin ja tuntuivat alun järkytyksen jälkeen jopa luontevilta. Löysin pian oikeat liikeradat ja jumpista oli konkreettista hyötyä etenkin leposäryn suhteen. Tarkoitus oli, että parin kuukauden päästä päivitetään liikkeet ja tämä tehtiinkin joku aika sitten. Nyt teen enemmän staattista työtä, edelleen mm. keskimmäisen pakaralihaksen kanssa. Lisäksi ohjelmaan otettiin olkapään aktivointia.

Voimaa yläkropassa on mutta en osaa käyttää sitä oikealla tavalla lajiini nähden. Jos ajatellaan vaikkapa pelkästään maastavetotuloksen perustella valmiuttani kahvakuulaurheiluun, niin toki olen valmis tempaamaan 24 kiloista kuulaa. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin esiintyä ”sijaistoimintoja” kun jokin paikka kropasta ei ollutkaan vielä riittävän vahva. Onkin hullua, että monesti urheilija pystyy tekemään monia treeniliikkeitä todella hyvin mutta kun testataan kehon pieniä lihaksia niin ollaankin alkutekijöissään. Siinä vaiheessa kun tulostaso pysyy paikoillaan tai löytyy joitain vaivoja, jotka eivät meinaa helpottaa, saattaa olla järkevää oikeasti miettiä miten harjoittelee.

Ihmisvartalo on kumma vekotin, se monesti kertoo, että jotain on vialla mutta jostain syystä emme osaa tai halua kuunnella näitä viestejä.

 

lonkkajumppa

Mainokset