150

Kylmä rauta sormien varassa kun viimein nostan sen pois lumihangesta, ruostuneena.

Painava möykky kyynärvarren päällä, samanlainen kuin sielussa silloin kun ovi sulkeutuu viimeisen kerran.

Koko kehon kipu viimeisillä minuuteilla, taistelu luovuttamisesta ja luottamisesta.

Heilahtava taakka, joka vie ehdoitta ilman yhteistyötä jos annat sen niin tehdä.

Se on tekeytynyt mitättömäksi, jotta oppisimme enemmän, kun raudan lujuus kohtaa egomme.

 

unnamed-1

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s